Matkamittaripetokset tulevat suomalaisille kuljettajille kalliiksi
Lue artikkeli ➔
Suomen syksy – ja rehellisyyden nimissä usein kesäkin – tarjoilee teillemme vettä ihan kiitettävästi. Kun istut raskaan sähköauton ratissa ja asfalttiin kuluneet urat täyttyvät vedestä, piilevä vaara on todellinen. Sähköauton vakaa ja mikroautomainen ajettavuus on kuivalla kelillä mahtava juttu, mutta vesisateen iskiessä kortit jaetaan uudestaan.
Moni uskoo raskaamman auton olevan sateella vakaampi. Kuvitellaan, että satojen kilojen akkupaketti painaisi renkaat tiukemmin kiinni tiehen. Fysiikka ei kuitenkaan toimi näin, ja totuus sähköautojen vesiliirtoherkkyydestä yllättää usein kokeneenkin kuljettajan.
Tyypillinen sähköauto on reilusti polttomoottoriserkkuaan painavampi, minkä vuoksi myös oikea renkaan kantavuus on elintärkeä huomioida. Kun tuota massaa kiihdytetään ja jarrutetaan, pitoa tarvitaan paljon. Siksi sähköautojen alla pyörii tehtaalta lähtiessä huomattavan leveät renkaat.
Kuivalla asfaltilla leveä rengas tarraa pintaan kiinni kuin tauti. Sateella se joutuu kuitenkin valtavaan työtehtävään: renkaan pitää ehtiä työntämään litratolkulla vettä pois tieltään joka sekunti. Kun vettä on liikaa ja vauhtia reilusti, urien kapasiteetti ei enää riitä. Rengas nousee vesipatjan päälle.
Vesiliirto iskee usein salamana kirkkaalta taivaalta. Yhteys tiehen katkeaa, ja raskaalla massalla oleva sähköauto jatkaa matkaansa ohjausliikkeistä välittämättä suoraan eteenpäin.
Tämä on se ratkaiseva hetki. Pahimmassa tapauksessa kuljettaja joutuu itse kokemaan, mitä tapahtuu ajoneuvon hallittavuudelle kun ajoneuvo joutuu vesiliirtoon. Karu totuus on, että se katoaa samalla sekunnilla.
Ohjaustuntuma kevenee radikaalisti ja ratti muuttuu täysin tunnottomaksi. Vaikka kääntäisit ohjauspyörää raivoisasti, auto ei muuta suuntaansa. Nopeusmittari saattaa hetkellisesti pompata, jos vetävät pyörät sutivat veden pinnalla tyhjää. Olet käytännössä satasen vauhdilla etenevän, yli kakstonnisen pulkan matkustajana.
Sähköautokuskin on ymmärrettävä moottorijarrutuksen eli regeneroinnin vaikutus pitoon. Kun nostat jalan kaasulta sähköautossa, auto voi aloittaa hyvinkin aggressiivisen hidastuksen kerätäkseen energiaa akkuun.
Liukkaalla tai vettä tulvivalla tiellä äkillinen, pelkkiin vetäviin pyöriin kohdistuva jarrutusvoima voi olla vaarallinen. Se saattaa saada auton perän irti tai pahentaa alkavaa vesiliirtoa.
Rankkasateella voi olla järkevää säätää regenerointi pienemmälle, jotta kaasupolkimen nosto ei tee äkkinäisiä nykäyksiä pidon rajoilla ajettaessa.
Renkaiden ja fysiikan lakien kanssa ei kannata tapella. Monet miettivät kelien huonontuessa uusia ajolinjoja ja pohtivat kuumeisesti, miten välttää vesiliirto arjen ruuhkissa. Kaikki lähtee nopeudesta.
Oma kysymyksesi voi olla: miten vältät vesiliirron parhaiten? Käytännössä tämä tiivistyy muutamaan selkärankaan iskostettavaan ajotapaan:
Jos auto karkaa liirtoon, kylmäpäisyys on paras ase. Paniikissa tehty ratin tempoilu tarkoittaa väistämätöntä pyörähdystä siinä vaiheessa, kun renkaat saavat yhtäkkiä pitonsa takaisin. Pidä ratti suorana menosuuntaan.
Sama koskee polkimia. Monella nousee selkäytimestä vaistonvarainen ja paniikinomainen vesiliirto jarrutus, mutta polkimen survominen on todellisuudessa vihoviimeinen virhe. Oikea toiminta on päinvastainen:
Ensimmäiset oireet ovat ohjauksen yhtäkkinen ja luonnoton keveneminen sekä pyörien koteloista kuuluvan veden ropinan vaimentuminen. Nopeusmittarin neula tai lukema voi myös hypähtää ylöspäin vetävien pyörien sutiessa vesipatjan päällä.
Ei, päinvastoin. Raskas auto vaatii leveät renkaat, ja leveä rengas on kaikkein alttein nousemaan veden päälle. Sähköautojen kohdalla vesiliirtoriski on leveän rengastuksen takia yleensä huomattavasti suurempi kuin kapearenkaisissa, kevyemmissä autoissa.
Voimakas regenerointi saattaa yllättää liukkaalla kelillä. Jos auto on menettämässä pitoaan ja nostat jalan äkisti kaasulta, moottorijarrutus voi aiheuttaa luiston. Voimakkaalla sateella on suositeltavaa käyttää matalampaa regeneroinnin tasoa.
Nosta jalka varovasti kaasulta, jotta voimakas regenerointi ei yllätä, mutta älä koske jarrupolkimeen. Pidä ohjauspyörä suorassa kulkusuuntaan ja vältä äkkinäisiä ohjausliikkeitä. Odota kärsivällisesti, kunnes vauhti hidastuu ja renkaat saavat jälleen pidon.
Vaikka lain vaatima minimi kesärenkaille on 1,6 mm, vesiliirron riski kasvaa huomattavasti jo silloin, kun urasyvyys alittaa 4 mm. Koska sähköautojen renkaat voivat kulua tavallista nopeammin suuren väännön vuoksi, renkaiden kuntoa kannattaa tarkkailla säännöllisesti.